Tänään todellakin tajusin miltä tuntuu kun jotain todella tärkeää viedään pois. Ja myös sen että rakkaus todellakin sokaisee ihmisen, jottet näe sitä toisen ihmisen todellista puolta. Näkee vain ne kaikki hyvät, ei ollenkaan niitä huonoja asioita. Mutta kun se, joka sinut sokaisee, viedään pois, näkee kaikki asiat eri tavalla. Elämästä on todellakin viety pala pois. Eikä se pala tule elämään enää takaisin... 

Tuntuu ettei kukaan ymmärrä, kukaan ei voi tuoda menneisyyttä takaisn. Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, istua vai maata, kaikki tuntuu jollain tavalla väärältä. On pakko koko ajan yrittää ajatella muuta, mutta kaikki ajatukset vain työntyvät pään sisälle kuin pakosta. Tunteet valtaavat koko mielen ja olo on kerta kaikkiaan tallottu ja nöyryytetty. 

Ja tältä tuntuu jätetyksi tuleminen <'3